Haastattelu: Konkurssin ohjaaja Tepi Salokari

12.11.2018

PORISCOPE: Vanhaa Porista
Konkurssi / Tepi Salokari / Suomi / 1990 / 90:00

Lauantaina 1.12. Klo 20:45
Valimo-sali
5€

Pori Film Festivalin lauantai-illan iloksi saamme nähdä Tepi Salokarin Konkurssin, jota ei ole esitetty julkisesti 25 vuoteen.

Mitä kuuluu Tepi Salokari?
-Kummia. Lähdin yksinäisyydessäni Porista pitkän työputken jälkeen isompaan maailmaan keväällä -92. Pariisiin, kaksi kapsekkia kainalossani. Olin huutokaupannut omaisuuteni ja uhosin kieli poskella, että ensimmäiseksi hankin ranskalaisen rakastajan tai kaksi. Olin täyttänyt 45. Mutta Cannesin elokuvafestareilta löytyikin elämäni rakkaus, suomalainen mies – ja porilainen!
Takanamme on 25 onnellista aviovuotta, ensin Rivieralla, sitten täällä Lounais-Ranskassa. Elämämme on ollut yhtä iloista remonttia, tein myös käsikirjoitustyötä ja pidin muutaman taidenäyttelyn. Keväällä mieheni kuoli alzheimerin kautta, minussa muistot elävät…
Ja nyt ihmettelen, olisiko aika taas palata käsikirjoitusten pariin. Ja hankkia se ranskalainen rakastaja ennenkuin täytän 72…

Millaisia muistoja herää siitä ajasta Porissa, kun teitte elokuvaa Konkurssi?
-Pelkkää kutaa. Olin palannut Hesasta kotikaupunkiini, tein Porissa muutaman leffan Yleisradion paikallisen kuvausryhmän kanssa, kuvaajana Antti Välikangas. Eikä ainuttakaan ainuttakaan pahaa hetkeä paitsi ajoittaiset syvät yksinäisyyden kokemukset.
Konkurssin koekuvauksista löytyi lähes koko tuleva näyttelijäjoukko, myös Vesa Haltsonen. Toisen päähenkilön Jukka Puronlahden löysi tuottajani Reima Kekäläinen, muu väki oli enimmäkseen amatöörejä.
Konkurssin hektinen tuotanto oli meikäläiselle yhtä juhlaa, kaikki kuvauspaikat järjestyivät ongelmitta, virkamiehet suostuivat esittämään itseään, oli sitten kysymys konkurssin eri vaiheista, oikeustalosta, asianajajan toimistosta tai liikehuoneistoista. Kaikki olivat innoissaan, amatöörinäyttelijät onnistuivat hoitamaan hommansa käsittämättömän nappiin. Muistan niitä vauhdikkaita hetkiä ja kaikkia porukoita suurella lämmöllä.

Miksi tämä elokuva tehtiin?
-Elettiin 80-luvun loppua, istuin linja-autossa matkalla Poriin, ja vierustoverini rupesi kertomaan tarinaansa joka oli aiheeltaan ajankohtainen ja niin elokuvallinen, että innostuin heti. Niin innostui myös TV 2 :n Teatterin päällikkö Reima Kekäläinen, joka oli tuottanut mm. Rauta-ajan, jonka olin leikannut muutama vuosi aikaisemmin ennenkuin rupesin tosissani tekemään omia leffoja.

Tarina on ns. perustarina, se kertoo kahden erilaisen kaverin yhteisestä yrityksestä päästä elämänsä Herroiksi. He perustavat videofirman ja ajautuvat epärealististen mokien kautta umpikujaan.
Lähtökohtana oli paikallisuus, ja siitä olen onnellinen ja ylpeä. Tämä oli minun ensimmäinen porilainen lapseni, oman syntymäkaupunkini siittämä.

Koska olet viimeksi itse nähnyt elokuvan?
-Olen katsonut sen kohta kolmenkymmenen vuoden jälkeen vain kerran, kaksi vuotta sitten. Olin itse unohtanut jo paljon, tänä päivänä olisin leikannut sen varmaan tiiviimmäksi, mutta olin hämmästynyt siitä kuinka tuoreelta se edelleen tuntui ja nautin sen näkemisestä. Sen tarina osui aikaan jolloin megalomaaninen maailmamme alkoi myllertyä, ja sillä tiellä ollaan edelleen.