25.11.—29.11.2020

Metakino — Muutosten aikaan

LA 28.11. 14:00

METAKINO – MUUTOSTEN AIKAAN

Alkuun pieni selvennys: Metakino-festivaalin nimi ei viittaa kirjallisuustieteellisessä mielessä ”metaelokuvaan” (vaikka sen toivottavasti ei kovin kaukaiseen tulevaisuuteen siirtyneessä päätöseditiossa tullaankin näkemään elokuvia elokuvista), vaan se on kreikan kieleen perustuva uudissana, jolla on kaksi merkitystä: ensinnäkin adverbin metá (”jälkeen”) ja sanasta kínima (”liike”) johdetun kansainvälisesti elokuvaa merkitsevän kino-sanan sulauma, jonka taustalla on festivaalin tärkeän innoittajan Heinz Emigholzin idea kuvien katsojassaan aikaansaamasta ajatustyöstä; toisaalta kreikan verbi metakinó (kirjaimellisesti ”siirtää”), joka viittaa projektin tavoitteeseen järjestellä omalta vaatimattomalta osaltaan palikoita hieman uudelleen sen suhteen, minkälaisia elokuvia Suomen festivaalikentällä on mahdollista näyttää.

Tämä etymologinen esipuhe siksikin, että juuri Kreikka ja erityisesti sen muinaisuus ja filosofia ovat olleet viime vuosina tuon tuostakin esillä sen tapaisissa elokuvissa, joita Metakino seuraa. Yhtenä syynä tähän lienee maan osakseen saama rooli Euroopan talouspoliittisessa kriisissä (sivumennen sanoen vaikkapa demokratian ja epidemian tapaisten päivittäin käyttämiemme sanojen tavoin käsite, jonka purkaminen kreikankielisiin osatekijöihinsä saattaa tarjota käyttökelpoisia oivalluksia); toisaalta taustalla lienee taiteilijoiden ymmärrys siitä, että mullistusten ja muutosten aikaan on valaisevaa palata klassikoiden äärelle, eikä ainoastaan ajallisen etäisyyden vaan myös niiden sisältämien usein yhä perustavanlaatuisten analyysien vuoksi. Tämänvuotisen näytöksen elokuvien takana on joitain kreikkalaisen filosofian keskeisistä pysyväisyyttä ja muutosta käsittelevistä teksteistä (Herakleitoksen fragmentit tulesta, Platonin Timaios, Aristoteleen tutkielma Syntymisestä ja häviämisestä): kuka tietää tulevatko nämä elokuvat säilymään noiden tekstien tavoin kahden ja puolen vuosituhannen ajan – joka tapauksessa ne toivottavasti tarjoavat katsojalleen käyttökelpoisia aineksia vielä pitkään välittömän esteettisen kokemuksen jälkeenkin.

METAKINO – IN A TIME OF CHANGES

To begin with, a little clarification: the name Metakino does not allude to ”metacinema” in a literary sense (even though the final edition of that festival, hopefully no too far in the future, will feature films about films), but is instead a Greek-derived made up word with two meanings: first of all, a portmanteau of metá (”after”) and the internationally recognized word for cinema, kino (from kínima, ”movement”), based on concepts by our big inspiration Heinz Emigholz about the thought processes that pictures initiate in the spectator; on the other hand, the Greek verb metakinó (literally ”to shift”), which refers to the project’s aim to shift and rearrange in some humble measure some of the building blocks concerning what sort of cinema it’s possible to screen on the festivals of in its native Finland.

A reason for this etymological preface is the fact that indeed Greece and especially its antiquity and philosophy have in recent years been recurring presences in the kind of films the Metakino keeps an eye on. This is probably partly because of the role that has befallen the country in the European economic/political crisis (a concept, like also for example democracy and epidemic, the analysis of whose Greek etymology might provide some useful insights); on the other hand artists probably also know that in a time of changes and upheavals it can be instructive to revisit the classics, and not only for the temporal distance but also for the often still fundamental analyses contained therein. The films in this year’s screening are based on some of the central Greek texts dealing with permanence and mutability (Heraclitus’ fragments on fire, Plato’s Timaeus, Aristotle’s On Generation and Corruption): who knows whether these films will survive for 2500 years like those texts – in any case they will hopefully provide the viewer with useful materials long after the immediate aesthetic experience.

ULTIMATE SUBSTANCE / ANJA KIRSCHNER & DAVID PANOS / ISO-BRITANNIA / 2012 / 34′

Muuttuvaisuutta symboloivat greenscreen-kuvat ja alkuperästään irrotetut kaivostyön konkreettiset äänet kuvittavat videoesseen taustalla olevaa hypoteesia, jonka mukaan kolikkorahan käyttöönotto käynnisti peruuttamattoman siirtymän kohti abstraktia ajattelua.

Green screens symbolizing mutability and the musique concrète of mining sounds detached from their origin illustrate this video-essay’s grounding hypothesis of how the introduction of coinage set in motion an irreversible shift in thinking towards abstraction.

XENOI / DEBORAH STRATMAN / YHDYSVALLAT / 2016 / 15′

Michael Pisaron aavemainen musiikki/äänisuunnittelu säestää Platonin kappaleiden kiertokäyntiä talouskurikuurin jälkeisessä Kreikassa. Yön laskeutuessa kaikki pysyväinen (nuo kappaleet mukaanlukien) haihtuu ilmaan – mutta kuolemattomien pankkien aaveet kummittelevat.

A sightseeing tour of post-austerity Greece accompanied by a group of Platonic solids and an eerie score/sound design by Michael Pisaro. By nightfall all that is solid (Platonic or otherwise) melts into air – but specters of undead banks haunt the land.

ON GENERATION AND CORRUPTION / TAKASHI MAKINO / JAPANI / 2017 / 26′

Aristoteleen tutkielmasta Syntymisestä ja häviämisestä innoittuneessa abstraktissa elokuvassa nähdään kuinka hämärästä kaaoksesta syntyy kokonainen maailmankaikkeus kaikissa sateenkaaren väreissä, vain hävitäkseen lopulta takaisin sinne mistä tulikin. Musiikki: Jim O’Rourke.

Inspired by Aristotle’s eponymous treatise, this abstract film suggests an entire cosmos, mingling all the elements and all the colours of the rainbow, generating itself out of murky chaos – only to disappear back into where it came from. Score by Jim O’Rourke.

Paikka: Entinen Anttila (Yrjönkatu 13)

Vapaa pääsy.